Leikkausosaston henkilökunnan kova koulu

“Leikkaus meni hyvin ja odotetusti. Mutta vaikka me käytettiin keskosillakin käytettäviä liinoja, joissa on hellävaraisimmat liimat mitä löytyy, ne silti tarttuivat kiinni ja kuorivat ihoa. Olen todella pahoillani.”

Mä tiesin osastolla kelloa tuijottaessani että jotain on tapahtunut kun kestää niin kauan. Mutta tää oli kyllä viimeinen ajatus mikä mulla olis käynyt mielessä, koska niistä teipeistä jankattiin niin paljon!

Oli puhe kyllä että silikoniteippiä pitäisi tarvittaessa pystyä käyttämään, koska sen saa nätisti pikkuhiljaa irrotettua. Ja se lähtikin nätisti molempien kanyyleiden ympäriltä kun sain itse irroittaa. Hengitysputken teipin irroittajassa on kuitenkin ollut joku vika:

Mut mites nää sitten?

Leikkaushaava on tuossa navan kohdalla.
Tytöltä poistettiin siis napareitin jäänne ja korjattiin samalla napatyrä.
Ja millä hinnalla.

                

Käytiin asiaa kirurgin kanssa ihan kahteenkin kertaan läpi, ja hän totesi että näin jälkiviisaana on helppoa sanoa mutta olisi pitänyt jättää kokonaan teipit laittamatta.

Älä.

Eli nyt itse leikkaushaava on tässä se pienin murhe. Tytön hoidossa tarvitaankin jo vähintään tuplasti käsiä, ja pelkkä sylissä pitäminenkin on hirveän hankalaa, ja mikä kamalinta, tytölle kivuliasta.

Tuo pieni sankari on kuitenkin kaikesta huolimatta ihana ja iloinen oma itsensä, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Tai kuten sitä sanotaan, se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys!