torstai 18. helmikuuta 2016

Uusi vuosi, uudet tuulet

Hävyttömän pitkä kirjoitustauko, pahoittelen syvästi! :(


Mutta täällä ollaan, valmiina kirjoittamaan aktiivisemmin (ja tämä on LUPAUS!)


Viimeisen muutaman kuukauden aikana on tapahtunut isoja juttuja.
Aloitetaan vaikka siitä, että marraskuussa teimme valtavan hurjan hypyn tuntemattomaan, ja ostimme oman talon, Salosta! Eli lähdimme about 130km päähän vanhoista ympyröistä, tukiverkostosta, kaikesta. Huhhuh.


Siellä joku varmaan miettii että mitä pöhköjä me ollaan, jättää nyt kaikki tosta vaan.


Olemme haaveilleet tästä tilanteesta jo useamman vuoden: oma iso talo maaseudun rauhassa, uusi kaupunki, uuden alku.


Ja kaikessa yksinkertaisuudessaan, tärkein asia oli se Oma Talo, ja siihen meillä ei rehellisesti sanoen olisi ollut pääkaupunkiseudulla varaa.


Suurin syy pitkään kirjoittamattomuuteen on siis ollut yksinkertaisesti ajan puute, loppuvuosi meni luonnollisesti muuttohommissa, ja nämä vuoden ensimmäiset pari kuukautta kaiken uuden opettelussa ja kotiutumisessa. On tämä vaan ollut jännää!


Niin hyvin ollaan päästy jo arkeen kiinni että saatiin omaishoidontukihakemuskin vetämään, sieltä tulevat pari rouvaa kotikäynnille ensi viikolla, ja sekös se vasta ahdistaa..
En siis vielä ole pojan omaishoitaja, koska Vantaalla hylkäsivät kesällä hakemuksemme. "Kivaa" että kunta saa itse päättää maksavatko tukia vaiko eikö, kuntien välillä on näissä asioissa järkyttävän suuria eroja. Toivotaan, että Salon rouvat tykkäävät meistä!


Ei siinä tuen myöntämisessä onneksi pitäis olla mitään epäselvyyttä. Pojan iho on jälleen ollut aika kurjassa kunnossa (tästä lisää seuraavassa postauksessa). Hoitotoimiin menee muutenkin hurjan paljon aikaa päivittäin, ja sen lisäksi pojalla on taas menossa Ei saa hoitaa -kausi. Tämä koskee siis myös mm. vaipanvaihtoja. Uhmaikä kai se sieltä kolkuttelee..?
Tajutonta miten tää aika menee.


Poika on ihan yhtäkkiä yllättäen kasvanut isoksi pojaksi (nyyyyh), ja sitä pitää ihan muistutella itseään, että totta, tää jäbähän täyttää ensi kuussa 2 vuotta! Onneksi poika itse kokee yhä olevansa vauva, kun asiaa häneltä kysyy. Helpottaa meinaan mun omaan kriiseilyyn!


- Oletko äitin iso poika?
- EN. Vauva!