Niin se syksy sitten saapui

Vielä on (toivottavasti) kesää jäljellä, mutta meidän huushollissa ollaan pikkuhiljaa palailtu loman jälkeen arkeen. Muutosten syksy on nyt todenteolla alkamassa ja se arki tulee olemaan hyvin erilaista: pojan päiväkoti alkoi eilen!

Viime viikko meni käytännön asioita hoitaessa, oli niin paljon muistettavaa ja huomioitavaa. Päiväkoti on täysin tuntematon ympäristö mulle, ja valmistautumisesta huolimatta eteen tulee vähän väliä asioita, joita kotona ollessa ei tarvitse miettiä.

Hankalinta oli silti kirjoittaa hoito- ja käsittelyohjeet avustajalle. Niiden tarvitsi kuitenkin olla sellaiset että EB:stä käytännössä mitään tietämätön osaa hoitaa poikaa melkeinpä vain niiden ohjeiden perusteella. Itsellä kun kaikki tulee jo niin selkärangasta, niin vaati tosiaan vähän aikaa ja ajatusta saada ohjeet ymmärrettäviksi!

"Hoito- ja käsittelyohjeita päiväkotiin

Hoidamme pojan ihon normaalisti aina aamuisin ennen päiväkotiin tuloa (sidosten vaihdot jne.), ja raportoimme ihon sen hetkisestä kunnosta pojan omaan reissuvihkoon.

Pojan hoidossa tärkeintä on ihon suojaaminen ja oikeanlainen käsittely, sekä tietysti tapaturmien välttäminen. Kun ympärillä on paljon muita lapsia, ensisijaisen tärkeää on luonnollisesti aikuisen ennakointi, mutta myös se että muut lapset tiedostavat ettei pojan kanssa voi ottaa kontaktia samoin tavoin kuin muiden kanssa ja että häntä pitää vähän varoa. Muille lapsille voi yksinkertaisesti kertoa, että pojan iho on erittäin herkkä, ja että hänelle tulee ”pipejä” todella helposti. Poika on kyllä itsekin varautunut ja pitää tietyn etäisyyden jos muiden leikit näyttää hurjilta.

Esimerkiksi tavaran ottaminen kädestä voi saada pojan sormien ihon rakkuloille, varpaille astuminen aiheuttaa niin ikään isoja rakkuloita ja suunnatonta kipua. Pyllähtäminen saa pakaroiden ihon rikki.

Pukemisessa ja riisumisessa tulee noudattaa varovaisuutta, esimerkiksi hihojen pujottaminen voi saada kyynärpäiden ihon rullalle mikäli pusero puetaan varomattomasti. Puseron pään aukkoa tulee myös venyttää riittävästi mm. otsan ihoa suojellaksemme.

Pojan peppu tulee pyyhkiä varovasti kosteuspyyhkeillä, ei kovalla paperilla. Niin ikään kasvot kuivataan mieluiten painellen pehmeään pyyhkeeseen tai pyyhitään kosteuspyyhkeellä. Huulet ovat erityisen herkät vaurioitumaan, joten niitä tulee pyyhkiä kosteuspyyhkeilläkin varovasti. Käsiä saa pestä normaalisti tavallisella saippualla ja kuivata käsipaperiin, mutta mikäli käsissä on sidoksia, pitää käyttää käsidesiä.

Kainaloista ei tule nostaa kuin pakon edessä, ja jos se on pakollista, tulee olla erityisen varovainen ja välttää hiertämistä. Kyljistä nostamista tulee ehdottomasti välttää. Paras tapa on nostaa pepusta/pepun alta ja selästä tukien pojan pitäessä nostajasta itsekin kiinni.

Ihon hoito:

Sekä hoitajan että pojan kädet pestään ja desinfioidaan.

Mikäli poika on kovin kipeä, voi antaa kipulääkettä (ensisijaisesti Panadol, tarvittaessa lisäksi Burana). Yleensä hän osaa pyytää lääkettä itse sitä tarvitessaan.

Rakkulat puhkaistaan steriilillä neulalla, ja tyhjennetään varovasti painaen kuivataitoksella. Neulan tulee olla ”vaakasuorassa” rakkulaan pistettäessä. Usein on tarpeen tehdä suoraan useampi reikä rakkulan sivulle, jotta kudosneste/veri tulee ulos helpommin, eikä kuivataitoksella painaminen saa rakkulaa leviämään. Rakkulan katon pysyessä ehjänä, ja mikäli rakkula ei ole kovin suuri ja ”löysä”, voidaan rakkula jättää ilman sidosta kuivumaan, jos se ei ole kovin hankalassa ja hankaukselle alttiissa paikassa.

Ihon mennessä rikki, pitää haava puhdistaa ja suojata kunnolla. Hoitotarvikkeiden mukana on NaCl- liuosta, jolla haavoja voi huuhdella (poika inhoaa tätä). Mahtavaa on myös, mikäli ”liuennut” ihokerros saataisiin kuivataitoksen avulla ujutettua takaisin paikoilleen haavan suojaksi, tämä vaatii kylläkin vähän harjoittelua ;)

Ihorikon paikasta riippuen siihen laitetaan ensimmäiseksi rasvalappu (Cuticell) TAI Mepitel One –silikoniverkko. Mepitel Onessa on liimapinta, joten se pysyy rasvalappua paremmin paikoillaan esimerkiksi kainalossa. Mepitel Onea ei myöskään tarvitse kiinnittää sideharsolla, joten se on omiaan myös pakaroiden ja selän iholle. Mepitelin päälle voi liimata vielä samankokoisen Mepilex lite –palan, joka imee mahdollista kudosnestettä itseensä ja estää näin vaatteiden tahriintumisen.

Rasvalappu on yleensä paras vaihtoehto mm. käsien ja polvien ihorikkoihin. Cuticellistä leikataan haavalle sopivan kokoinen pala (mieluiten liian iso kuin liian pieni, ja mieluiten vähintään kaksinkertainen pala), päälle asetetaan kuivataitos(pala), ja paketti kasataan sideharsolla. "

Kävimme tutustumassa päiväkotiin kolmesti ennen ensimmäistä virallista hoitopäivää. Poika tykkäsi kovasti paikasta ja tädeistä (ja erityisesti dinosaurusleluista), mutta teki myöhemmin selväksi että hän ei todellakaan ole menossa sinne sitten yksin, että vain äidin kanssa myös jatkossa. Viime perjantain käynnin jälkeen jutellessamme hän kuitenkin vihdoin myöntyi, että ehkäpä voisikin sitten maanantaina jäädä hoitoon ilman äitiä. Asiaa lisää puidessamme kävi ilmi, että poikaa ymmärrettävästi jännittää, mutta jännityksen syy on pääasiassa muut lapset, ei itse päiväkoti tai ilman äitiä sinne jääminen. Tiedämme kyllä, että poika pelkää tuntemattomien lasten satuttavan häntä, ja että hänen oma varovaisuutensa ja valppautensa ei aina riitä. Puhuimme, josko pojan jännitystä helpottaisi, että muille lapsille kerrottaisiin selvästi, että poikaa tarvitsee varoa, ja leikkien pitää pysyä hänen kanssaan rauhallisempina. Tämä kuulosti pojan mielestä hyvältä suunnitelmalta, ja mulle jäi keskustelusta valtavan hyvä mieli. Mikä onni että jätkä on niin iso, että sen kanssa voi todella keskustella oikeastaan mistä vaan.

Viikonlopun aikana juteltiin paljon päiväkodista ja käytiin ostamassa päiväkotireppu. Lisäksi pakkasimme pojan kanssa yhdessä hoitotarvikkeet uuteen hienoon laukkuun, joka kulkisi myös pojan mukana kodin ja päiväkodin välillä. Laukkuun sujautettiin pojan itse koristelema vihko, johon äiti ja avustaja kirjoittaisivat pojan ihon kunnosta ja päivän sujumisesta.

Maanantaiaamu koitti, ja aamutoimista ei meinannut tulla kertakaikkiaan mitään, kun pojalla oli jo niin kiire päästä päiväkotiin!

Päiväkodin ovella jännitys pääsi kuitenkin vähän valloilleen ja vaati hetken sylittelyä ennen kuin poika malttoi asettua aamupuurolle.

Puuron jälkeen lähdimme avustajan kanssa katsomaan pojan hoitohuonetta, mutta poika ei missään nimessä halunnut tulla mukaan, vaan halusi ehdottomasti mennä muiden lasten tavoin aamutuokioon. Minä jäin hämmästyneenä katsomaan kun poika katosi huoneeseen hoitajan vanavedessä.

Tuokion aikana hoitaja oli kertonut muille lapsille pojan ihon olevan erilainen, ja että poikaa tulee vähän varoa. Sitten poika oli itse reippaasti kertonut hänelle tulevan pipejä kaikista osumista.

Aamutuokion jälkeen alkoivat leikit, ja kun poika huomasi minun edelleen roikkuvan ovenraossa, hän mulkaisi tuimasti ja totesi “No mene nyt jo kotiin!”

Olin juuri ehtinyt miettiä uskallanko jo ehdottaa että lähtisin pois..

Koko päivän kyttäsin puhelinta heikkohermoisena, mutta turhaan. Vähän ennen kolmea palasin päiväkodille ja löysin pojan tasan samasta paikasta mihin hänet olin jättänyt, mutta välissä oli tapahtunut kaikenlaista, ja päivästä kuuleminen sai mut totaalisen hämmästyksiin: poika oli syönyt loistavasti, nukkunut loistavasti, eikä koko päivänä ollut tullut yhtään pipiä. Olipa dinosaurusleikissä yksi kaverikin avustajan lisäksi mukana! Poika oli kerran päivän aikana kysynyt koska äiti tulee, ja kun päivän kulkua oli käyty läpi, ja todettu missä kohtaa äiti sitten saapuu, vastaus oli ollut tyyni “okei!”

Ja niin kaikki varoitteli mua että “se lapsi jää sinne sitten itkemään ja ensimmäiset päivät voi olla todella vaikeita, mutta kyllä se sitten jossain vaiheessa helpottaa”.
Oonkin kyllä ihan varma että mun lapsi on vaihdettu.


ps. Eikä siellä päiväkodissa tänäänkään itkenyt kukaan muu kuin äiti..