Viime viikolla vietettiin omaishoitajien viikkoa. Omaishoitajien tarinoita oli nähtävillä ja luettavissa paljon sekä somessa että uutissivustoilla. Tämän maailman tärkemmän työn näkyvyyden lisääminen on luonnollisesti erittäin tärkeää, koskettahan se omaishoitajana minua itseänikin.
Tänään kuitenkin vietetään vapaaehtoisten päivää. Halusin nostaa vapaaehtoisuutta esille, koska myös vapaaehtoisten tekemä työ on kullanarvoista. Ja juuri vapaaehtoisilta saamani avun ja tuen kautta olen halunnut itsekin ryhtyä vapaaehtoiseksi ja laittaa hyvän kiertämään. En halua edes kuvitella missä olisin ilman saamaani vertaistukea.
MLL:n perhekahviloita pyörittävät lukuisat vapaaehtoiset ympäri Suomea. Ilman vapaaehtoisia tällaista toimintaa ei olisi olemassa. Diagnoosirajattomat Leijonaemojen vertaistukiryhmät toimivat vapaaehtoisten erityislasten vanhempien voimin. Niin ikään Suomen EB-yhdistys (ja tietysti kaikki muutkin Allergia- Iho- ja Astmaliiton jäsenyhdistykset) ei pyörisi ilman vapaaehtoisia.
Itse hääräilen nykyään vapaaehtoisena monessa muodossa, oman jaksamiseni rajoissa. Olen keväällä 2016 lähtenyt mukaan Perttelin MLL:n toimintaan ja sittemmin sitä kautta perhekahvila- ja neuvolavastaavaksi. Vedin myös puolitoista vuotta erityislasten perhekahvilaa Salon seudulla. Tänä syksynä minua pyydettiin liittymään Allergia-, Iho- ja Astmaliiton somelähettiläiden iloiseen joukkoon.
Vapaaehtoistyö on palkitsevaa ja arvokasta työtä, jota ilman olisin jäänyt paitsi paljosta. Vapaaehtoistyön kautta olen saanut lukemattomien uusien ystävien lisäksi kokemuksia, jotka eivät ole rahassa mitattavissa.
Lämmin kiitos kaikille teille jotka teette suurella sydämellä tärkeää työtä vapaaehtoisina. Ilman teitä mun elämältäni olisi pudonnut pohja jo vuosia sitten.
