keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Elämämme seikkailu, osa 1


Olimme jo tovin jutelleet että olisi ihanaa hyödyntää isimiehen isyysvapaita tekemällä jokin pidempi reissu. Viime syksynä aloimmekin suunnittelemaan lomaa ihan tosissaan, ja pitkän pohdinnan jälkeen kohteeksi valikoitui Sri Lanka, ja reissun kestoksi kokonainen kuukausi. 
Ostimme lennot lokakuussa ja voin yhä tuntea ne sydämentykytykset jotka tämä erittäin konkreettinen tapahtuma aiheutti. Me todella lähdetään! 





Jossain vaiheessa mieleeni juolahti, mahtaisiko Sri Lankasta löytyä aktiivista EB-yhdistystä. 
Ja toden totta, Debra Sri Lanka löytyi Facebookista, joten isimies kyseli sähköpostitse, oltaisiinko siellä päässä halukkaita järjestämään tapaamista lomamme aikana. Lisäksi hän tiedusteli heidän hoitotarvikkeiden tarpeestaan. 
Innokas vastaus saapui joidenkin päivien päästä. Debra Sri Lankan puheenjohtaja kertoi samalla myös perheestään, johon kuului vaimo ja kaksi tytärtä, joista nuoremmalla oli RDEB (sama muoto siis kuin meidän lapsillamme). 
Perheen isä kertoi myös hoitotarvikkeiden olevan Sri Lankassa todella kalliita, ja he ottaisivat mielellään vastaan mitä tahansa, ja jakaisivat tuomamme tarvikkeet pitkin maata niitä tarvitseville. 


Tästä alkoi oma pieni projektini. 


Lastemme sairaanhoitaja Iho- ja Allergiasairaalasta antoi ystävällisesti omien kontaktiensa sähköpostiosoitteet, joten sain laitettua kyselyjä suoraan Mölnlycken ja Steripolarin yhteyshenkilöille, josko heidän kauttaan saisimme lahjoituksina hoitotarvikkeita vietäväksi Sri Lankan pienille EB-potilaille. Molemmat tahot olivat ehdottomasti mukana projektissa ja toimittivat toivomiamme tuotteita kasapäin. 
Jossain välissä sain myös idean kysellä eri terveydenhoidon tuotteiden verkkokauppojen halukkuutta lähteä tällaiseen hyväntekeväisyyteen mukaan, ja mahtava EDIS-verkkokauppa suostui! 
MLL Perttelin paikallisyhdistys osoitti myös tukensa lahjoittamalla ihania Olet tärkeä -kestokasseja, joissa saisimme antaa hoitotarvikkeet eteenpäin. 






Kolme kuukautta meni käsittämättömän nopeasti tätä projektia ja kaikkia muita lähtövalmisteluita hoitaessa, joulukin huitaistiin välissä ohi vähän vasemmalla kädellä. 




Tammikuussa lähtöpäivä koitti, enkä hetkeen ollut jännittänyt mitään niin paljon. Edessä olisi 11 tunnin lentomatka pienten lasten kanssa, luojan kiitos sentään kahdessa erässä, koska tekisimme välilaskun Dohassa. 
Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin olisin edes osannut toivoa, ja suurimmat pisteet annan Qatar Airwaysin lentoemännille, ja muutenkin koko puljulle. Ikinä en ole missään saanut niin hyvää palvelua. 





Vihdoin olimme perillä määränpäässä. 
Kuuma. 
Olin onneksi lukenut viimeiset kolme kuukautta muiden suomalaisten kokemuksista Sri Lankassa, ja jo niiden perusteella tajunnut tilata etukäteen kyydin lentokentältä majapaikkaan,  lentokentän ovilla oli nimittäin vastassa täysi kaaos. Kuskimme löytyi parin mutkan kautta ja lähdimme köröttelemään Negombon rantaa ja ensimmäistä majapaikkaamme kohti, täysin häkeltyneinä kaikesta ympärillämme aistittavasta. 



Sri Lanka vei sydämeni jo ensimmäisen tunnin aikana. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti